JANE blogi

 

Pohjois-Karjalan järjestöasiain neuvottelukunta JANEn blogissa kirjoitetaan järjestötoiminnan iloista ja haasteista, järjestötoiminnan merkityksistä, järjestöjen välisestä sekä järjestö-kuntayhteistyöstä  sekä järjestöjen roolista maakunta- ja soteuudistuksessa.

 

 

Vapaaehtoistoimintaa Nuorisoseuroissa

Elinikäisistä työmyyristä projekteihin

1.11.2018

Vapaaehtoisten haastattelututkimuksella tietoa nykytilasta ja kehityspisteistä

Suomen Nuorisoseurat ry:n seuratoiminnan tuki –verkosto toteutti haastattelututkimuksen järjestössä toimiville vapaaehtoisille keväällä 2018. Haastattelututkimus on osa verkoston laajempaa vapaaehtoistoiminnan kehittämistä järjestössä. Yliopistoharjoittelija Joonas Pitkänen toteutti 51 puhelinhaastattelua tutkimukseen valituille nuorisoseuralaisille ympäri Suomea. Haastateltavat olivat eri ikäisiä, eri sukupuolen edustajia, järjestön eri tasoilla ja hyvin erilaisissa vapaaehtoistehtävissä toimivia ja heillä oli vaihtelevasti kokemusta nuorisoseuratoiminnasta. Haastatelluista naisia oli 69 %, miehiä 31 % ja muita 0 %. Iältään haastateltavat olivat 16-72-vuotiaita, 43 % heistä oli 41-60-vuotiaita. Haastateltavista 78 % oli työssäkäyviä, joukossa oli myös opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä. Haastattelukysymykset jakaantuivat kahteen teemaan: henkilökohtaisiin arvoihin ja tavoitteisiin sekä järjestötoimintaan ja käytännön kysymyksiin.

Tässä kirjoituksessa avaan haastattelututkimuksesta esiinnousseita asioita koskien vapaaehtoistoimintaa Nuorisoseuroissa ja peilaan näitä tuloksia omiin kokemuksiini sekä vapaaehtoisena että vapaaehtoistoimintaa johtavana järjestötyöntekijänä. Itselleni Nuorisoseurat on erittäin merkittävä järjestö. Tulin mukaan toimintaan 7-vuotiaana, kasvoin vapaaehtoiseksi, ohjaajaksi ja luottamushenkilöksi. Muutettuani opiskelemaan Joensuuhun nuorisoseuratoiminta jatkui, ja se juurrutti minut vahvasti Pohjois-Karjalaan. Harrastuksesta tuli minulle vähitellen työ ja toiminnanjohtajana olen toiminut Pohjois-Karjalassa nyt yli seitsemän vuoden ajan.

Nuorisoseurassa, hyvässä seurassa

Kaikki haastateltavat kertoivat vapaaehtoistyön nuorisoseurajärjestössä palkitsevan. Yhteisöllisyys, ystävät, sosiaalisuus ja hyvä porukka nousevat vastauksissa tärkeimmäksi syyksi tehdä vapaaehtoistyötä nuorisoseurassa. Yhteisöllisyys onkin yksi nuorisoseurojen arvoista. Hyvässä porukassa on hyvä meininki ja tekemisen riemua! Eräs toiminnassa mukana oleva nuori kiteytti ajatusta taannoin ohjaajakoulutuksessa siten, että jos paikallisessa nuorisoseurassa toimivalle harrastajalle oma ryhmä on kuin toinen perhe, omaa nuorisoseuraa voisi verrata sukuun ja kaikkia nuorisoseuralaisia heimoon, johon kaikki kuuluvat. Jokin nuorisoseuralaisia siis yhdistää, ja tässä yhteisössä on myös valtavasti voimaa.

Nuorisoseuratoiminta palkitsee myös muilla tavoin. Toiseksi tärkeimpänä seikkana aineistosta nousee oman toiminnan hyödyllisyys, hyvän tekeminen ja auttaminen. Toisaalta nuorisoseura nähdään paikkana, jossa pääsee tekemään asioita ja toteuttamaan itseään, oppimaan ja kehittymään. Vaikuttaminen ja toiminnan kehittämiseen osallistuminen nähtiin myös merkityksellisinä. Useammassa haastattelussa nousee esiin myös ajatus siitä, että haluaa olla antamassa takaisin siitä, mitä itse on saanut kokea. Tämä ajatus on ollut myös itselläni erittäin voimakkaana toimiessani aiemmin vapaaehtoisena. Parhaimmillaan järjestö onkin kuin positiivinen kierre, jota on vaikea pysäyttää. Tai ei tietenkään pitäisikään, antaa mennä vaan!

Nuorisoseuralaisuus määrittyy haastatteluissa yhdessä tekemiseksi, koko perheen ja eri-ikäisten matalan kynnyksen järjestötoiminnaksi, joka ei ole kilpailua, vaan kasvua, kasvatusta ja kehittymistä yksilönä ja yhteisönä hyvässä hengessä. Nuorisoseuratoiminta on omaan lähiympäristöön ja –yhteisöön vaikuttamista ja näiden tukemista. Se on monipuolista ja laadukasta harrastus- ja tapahtumatoimintaa. Nuorisoseura on kaikille avoin ja yhdenvertaisuus on tärkeä arvo. Nuorisoseuran nähtiin olevan mahdollisuuksia täynnä. Olen monesti puhunut nuorisoseurasta tavaratalona. Se ei ole yhden asian erikoisliike, vaan pikemminkin supermarketti, jossa on hyvin monenlaisia asioita, ja ne kaikki mahtuvat sinne. Tiedostan, että tämä voidaan nähdä myös heikkoutena, kun toisinaan on vaikea laittaa nuorisoseuratoimintaa yhteen muottiin. Itse kuitenkin koen, että on aika hienoa toimia järjestössä, joka voi olla aina tekijöidensä näköinen, erilainen eri aikoina, ja kuitenkin arvokas juuri sellaisena kuin se nyt on.

Kysyttäessä nuorisoseurojen yhteiskunnallista merkitystä esiin nousee tärkeimpänä lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen tehty työ. Pitkän historian ja perinteet omaavalla järjestöllä on suuret volyymit ja taitavat vapaaehtoiset sekä työntekijät. Nuorisoseuralaisten katsottiin pärjäävän hyvin elämässä ja nuorisoseuran antavan monenlaisia valmiuksia elämään. Järjestön toivottiin jatkossakin kykenevän elämään ajassa pärjätäkseen myös tulevaisuudessa. Esille nostettiin lisäksi se, että yhteiskunnallisia teemoja ja kysymyksiä käsitellään nuorisoseuroissa myös taiteen keinoin. Vähän aikaa sitten aamutelevisiossa oli puhetta siitä, kuinka nykypäivän (työ)elämässä menestyvät ne, joilla on halu ja kyky kehittyä, reagoida jatkuvaan muutokseen, jossa elämme. Ajattelin heti, että no niinpä, nuorisoseuralaisilla tuskin on hätää siis tulevaisuudessakaan. Nuorisoseurajärjestön oppi-isä Santeri Alkio toi liikkeeseen ajatuksen läpi elämän kulkevasta itsekasvatuksesta, ja parempaa ihmisyyttä kohti pyritään edelleen nuorisoseuroissa. Tähän sisäiseen asenteeseen koen omankin menestykseni elämässä nojaavan, tulevaisuudessakin.

Nuorisoseura näyttäytyi monelle merkittävänä osana omaa elämää ja elämäntarinaa, ja vapaaehtoisena toimimisen koettiin tukevan omaa arvomaailmaa. On varmasti kaiken onnistuneen vapaaehtoistoiminnan lähtökohta, että tekijän ja toimijan arvomaailmat ja toiminnan tavoitteet kohtaavat. Kohtaan työssäni paljon nuorisoseuralaisia ja vaikutun tai usein jopa liikutun siitä, miten suuri merkitys järjestöllä monen elämäntarinaan on ollutkaan. Suuren vaikutuksen Joensuussa syyskuussa järjestetyn Nuorisoseurakokouksen eli järjestömme liittokokouksen väkeen teki Joensuun kaupungin kulttuurijohtaja Sari Kaasinen, joka esiintyi yleisölle kanteleensa kanssa ja avasi kappaleiden lomassa omia kokemuksiaan Rääkkylän Rasivaaran Nuorisoseurasta ja Värttinän alkuvaiheiden tapahtumista.

Tuutko mukaan?

Nuorisoseurojen vapaaehtoiseksi tullaan useimmiten henkilökohtaisen rekrytoinnin kautta – joku pyysi minut mukaan. Nuorisoseurat on kasvatusjärjestö ja vastauksissa käy ilmi myös se, että moni on kasvanut vapaaehtoiseksi perheen tai harrastuksen saattelemana. Vapaaehtoistyö näyttäytyy tällöin hyvin luontevalta jatkumolta ja osalta omassa elämässä. Toisaalta vapaaehtoiseksi saattaja voi olla myös oma lapsi, jonka harrastustoimintaa halutaan olla mahdollistamassa ja tukemassa. Vaikka mukaan tullaan harvemmin hakuilmoitusten myötä, niin julkiseen tietoon ja avoimuuteen kannattaa myös jatkossa panostaa samalla tiedostaen, että tulevaisuuden vastuunkantajat todennäköisesti temmeltävät nuorisoseuran harrastusryhmissä jo tällä hetkellä. Kysymykseksi ehkä nouseekin se, miten järjestö saattaa nuo temmeltäjät vapaaehtoistoiminnan tielle, ja miten se antaa heille työkaluja toimia myös järjestön luottamushenkilöinä tulevaisuudessa.

Suurin osa koki nuorisoseuraan mukaantulemisen kynnyksen olevan matala. Toisaalta nimettiin useita seikkoja, jotka voivat olla esteenä mukaantulolle: tietämys järjestöstä, sen vanhanaikainen tai jopa valheellinen imago, reitit tulla mukaan, sisäpiirivaikutelma, ajan puute, kilpailu eri toimijoiden välillä ja ylipäätään ajankäytön osalta, tehtäväkuvaus ja sitoutuminen. Kun mietin omaa nuorisoseurahistoriaani, kaikkiin käännekohtiin liittyy joku henkilö, joka on pyytänyt minut mukaan. Yksi mieleenpainunut hetki on, kun harjoituksissa ohjaajani ja alueen työntekijä pyysivät minut mukaan kasvattiseurani johtokuntaan ja suostuin. Olin tuolloin lukiolainen ja juuri päättänyt kauteni paikallisessa nuorisovaltuustossa. Tuosta hetkestä alkoi oma tieni luottamushenkilönä järjestössä.

Suurin osa haastateltavista koki saaneensa hyvän perehdytyksen tehtävään ja perehdyttäjinä olivat toimineet seurajohto, ohjaaja, edeltäjät, erilaiset koulutukset, työntekijät tai samassa tehtävässä toimivat vertaiset. Joskus oli opittu myös kantapään ja tekemisen kautta, hyödynnetty muuta osaamista ja otettu itse selvää tehtävistä. Suurin osa koki saavansa tukea, kun sitä tarvitsi, jos itse oli aktiivinen. Haastatteluissa nousi esiin myös huoli niistä, jotka eivät apua itse pyydä. Oma työni on olla paikallisten nuorisoseurojen ja nuorisoseuralaisten tukena. Välillä puhelin soi ja minulta kysytään neuvoa mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Onneksi olemme osa valtakunnallista liittoa ja usein löytyy joku toinen, joka on saman asian kanssa jo aiemmin puntaroinut ja sen ratkaissut. Ja jos ei löydy, niin mietitään asiaa yhdessä. Tämä verkosto on arvokas paitsi meille työntekijöille myös jokaiselle jäsenelle, ongelmien kanssa ei tarvitse olla yksin.

Jokaisen panos on merkityksellinen kokonaisuudelle

Miltei kaikki kokivat olevansa merkittäviä toimijoita järjestössä ja ymmärsivät oman toimintansa merkityksen kokonaisuudelle. Suurin osa oli myös tyytyväinen omaan rooliinsa ja koki, että voi vaikuttaa siihen. Koettiin myös, että vapaaehtoistoiminta on sopiva osa elämää, mutta osalla tämä tuotti ongelmia vähintään ajoittain, ja jotkut olivat tehneet vapaaehtoistyötä myös muun elämän kustannuksella. Tässä ollaan varmasti vapaaehtoistoiminnan johtamisen kysymysten ytimessä. Nuorisoseurat on kansalaisjärjestö, jonka toiminta perustuu vapaaehtoistoimintaan. Tähän nuorisoseurakoneeseen kuuluu monenlaisia eri osia, joita kaikkia tarvitaan, jotta kone voi toimia. Olin mukana toteuttamassa haastattelujen kanssa rinnan toteutettua nuorisoseurojen vapaaehtoisten korttipakkaa[1], jossa teimme näkyväksi erilaisia vapaaehtoistehtäviä nuorisoseuroissa, ja joka toimii myös työkaluna vapaaehtoistoimintaa kehitettäessä.

Haastateltavista suurin osa koki vastuiden jakautuvan nuorisoseurassa suhteellisen tasaisesti, vaikkakin todettiin, että aina on niitä, jotka kantavat suuremman vastuun ja ovat myös valmiit siihen. Haastateltavat kokivat, että silloin ollaan pikemminkin ideaalitilanteessa, kun jokaisella on hänelle itselleen sopivan kokoinen tehtävä hoidettavana, ei silloin kun tämä pala kakusta on kaikilla samankokoinen. Esiin nousi kuitenkin, että usein nuorisoseurassa tekemistä on enemmän kuin tekijöitä ja liitolle esitettiin erilaisia toiveita asian korjaamiseksi, joita nyt viemme eteenpäin. Nuoret toivoivat myös saavansa enemmän vastuuta. Lisäksi raha ja joistain vaativista tehtävistä korvauksen maksaminen mietitytti. Haastateltavat myös priorisoivat omaa toimintaansa: ensin tulee oman seuran toiminta, sitten vasta alueen ja liiton yhteinen toiminta. Oman kokemukseni mukaan, emme ole ainut järjestö, jossa tehtävää riittäisi enemmänkin kuin on tekijöitä. Puhutaan niistä erityisen vastuun kantajista, joita tarvitaan nuorisoseurakoneenkin käynnistämiseksi. Nämä henkilöt eivät ilmesty tyhjästä, heidät on kasvatettava. Ajattelen, että kaikkien meidän vapaaehtoistoiminnan johtajien tehtävänä on osata nähdä potentiaali kohtaamissamme henkilöissä ja antaa sille mahdollisuuksia puhjeta kukkaan. On taitoa osata johtaa niin, että vastuu jakaantuu oikean kokoisissa paloissa oikeaan aikaan. Tätä minäkin tavoittelen, joskus jopa onnistunkin!

Suurin osa koki saavansa tarpeeksi kiitosta tekemästään vapaaehtoistyöstä järjestössämme. Aineistossa oli kuitenkin mainintoja myös siitä, että kiitollisuus oli pääteltävissä esimerkiksi tyytyväisistä tapahtuman osallistujista tai muuten aistittavissa. Kiitoksen sanoittaminen on toki ennen kaikkea meidän johtajien tehtävä, mutta meistä jokainen voi sen sanoa. Usein näillä pienillä sanoilla on suurempi merkitys kuin kuvittelemmekaan. Avataan siis rohkeasti suumme ja annetaan kiitoksen tulla, eikö?

Suurin osa koki tiedon kulkevan ainakin suhteellisen hyvin järjestössä. Nykyaikainen viestintä nähtiin yhdistystoimintaa helpottavana tekijänä. Monipuoliseen ja laajaan viestintään kuitenkin toivottiin panostettavan. Järjestöviestintä järjestävän tahon näkökulmasta tuntuu monesti siltä kuin huutaisi avaruuteen. Itse jää vain pohtimaan kuuleeko tai näkeekö oikeasti kukaan. Sitten yllättäen ilmoittautuminen kilahtaa rekisteriin tai saa tykkäyksen kuvalleen ja tietää, että kannattaa vain jatkaa huutamista avaruuteen edelleen säännöllisesti ja siihen panostaen. On siellä jossain joku, joka päivä ehkä jokunen enemmänkin, joka on kiinnostunut. Hyvä on myös muistaa, että viestintää tekee meistä jokainen, silloinkin kun emme sitä tahtoisi tehdä. Eräs kollega kertoi, kuinka hän oli mennyt nuorisoseura-asioissa erään vapaaehtoisen kotiin vierailulle. Oven oli avannut pieni lapsi, joka oli kummastellen kysynyt: ”Sinäkö se olet se nuorisoseura?”. Niin, tavallaan minäkin olen, ja järjestö tarvitsee kasvonsa. Lähetän täten myös voimia kaikille järjestöviestijöille, kyllä me hyvin vedetään!

Nuorisoseurat on Suomen merkittävin kulttuurisen nuorisotyön toimija. Vuonna 1881 perustetussa valtakunnallisessa nuorisotyötä tekevässä järjestössä toimii lähes 700 nuorisoseuraa ja niissä 40 000 jäsentä. Yli puoli miljoonaa henkilöä osallistuu nuorisoseurojen järjestämiin tapahtumiin vuosittain ja järjestö ylläpitää 600 nuorisoseurantaloa. Järjestön arvoja ovat osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus.

 

Henna Liiri
toiminnanjohtaja, Suomen Nuorisoseurat ry, Pohjois-Karjalan aluetoimisto

Järjestöasiain neuvottelukunta JANEn jäsen

[1] Lue lisää vapaaehtoisten korttipakasta ja osta vaikka omaksi
http://puoti.nuorisoseurat.fi/fi/pi/nuorisoseura-korttipakka_5bd01ba2082010e4438b4567

 

Kyliltä kuuluu ja kuullaan!

17.9.2018

Pohjois-Karjalan kylätoiminnalla on hyvä maine valtakunnallisesti. Maakunnassamme on Kylätieto Pohjois-Karjalan rekisterin (www.kylat.fi) mukaan noin 230 kylätoimintaa järjestävää yhdistystä tai tahoa. Osa yhdistyksistä on erittäin aktiivisia ja joukkoon mahtuu myös ei-aktiivisessa vaiheessa olevia yhdistyksiä. Kylätoiminta on aina paikallisista tarpeista ja toiveista lähtevää ruohonjuuritason toimintaa. Ja näin pitää ollakin. Toiminnan vaikutukset ovat kuitenkin laajempia. Maakunnallisena kyläyhdistyksenä Pohjois-Karjalan Kylät ry pyrkii luomaan omalta osaltaan edellytyksiä kylätoiminnan järjestämiselle tiedotus- ja viestintätoimilla, järjestämällä koulutuksia ja tapaamisia sekä mm. palkitsemalla aktiivisia ja kylätoiminnassa ansioituneita henkilöitä sekä yhdistyksiä.

Vuoden kylän valinnalla halutaan nostaa esiin kylien monipuolista toimintaa ja lisätä kylätoiminnan tunnettavuutta ja näkyvyyttä. Tavoitteena on löytää aktiivisia kyliä, tuloksellista kylätoimintaa ja saada hyviä esimerkkejä kylien toiminnasta ja yhteistyöstä. Vuoden 2018 kylä on Kyläpari Kiteeltä. Kyläparin toiminnassa on erityislaatuista kolmen kylän, Potoskavaaran, Korkeakankaan ja Kantosyrjän, yhteistoiminta. Voimia yhdistämällä ja yhteisesti toimintaa suunnitellen on mahdollista saada pysyvyyttä paikallistoimintaan ja jakaa vastuuta useammalle. Yhteistyössä on voimaa. Kylien yhteisöllisyydestä kertoo myös se, että uusia kyläläisiä on tapana muistaa. Kylissä on paljon kulttuuri- ja tapahtumatoimintaa, esimerkkinä kesäteatteritoiminta. Kunniamaininnan saanut Paiholan kylä on esimerkki omaleimaisesta ja monikulttuurisesta kylästä. Kotouttamistoiminnalla on Paiholassa pitkät perinteet. Kyläavustajapalvelutoiminta ja oman uuden kylätalon rakentaminen talkoilla ovat yhteisöllisyyden voimannäytteitä. Nämä kaksi esimerkkiä valaisevat kylätoiminnan moninaisuutta.

Osallisuus, yhteistoiminta ja vaikuttaminen paikallis-, kunta- ja maakuntatasolla ovatkin yhteisiä päämääriä myös maaseudun kehittämistoiminnassa, jota kylätoimintakin on. Pohjois-Karjalan Kylät ry pyrkii vastaamaan kyliltä tulleisiin toiveisiin juuri käynnistetyllä Pohjois-Karjalan maakuntaliiton rahoittamalla  Kyläpotkuri-hankkeella, jossa tavoitteena on lisätä ja antaa mahdollisuuksia kylien väliselle yhteistoiminnalle, perustaa seutukunnallisia kyläraateja ja järjestää koulutusta. Kyläpotkuri-hankkeessa kehitetään vertaistoimintaa ja paikallistoimijoiden yhteistyötä. Avainasemassa ovat kylien asukkaat ja toiveet. Yhdistyksemme jäseniä ovat myös asukas- ja taajamayhdistykset. Kylissä toimii myös muita yhdistyksiä mm. Martat, nuorisoseurat, 4H, metsästysseurat ja kotiseutuyhdistykset. Kyläpotkuriin ovat tervetulleita mukaan kaikki kylillä toimivat ja myös uudet vapaaehtoiset. Kaikki voimme olla lisäämässä maakunnan ja maaseudun elinvoimaa ja viihtyisyyttä sekä tehdä yhteistyötä jatkossakin osallisuuden ja yhteisöllisyyden hengessä.

Kaikki me asumme kylissä!

Yhteistyöterveisin

Johanna Junno
toiminnanjohtaja-projektipäällikkö, Pohjois-Karjalan Kylät ry/Kyläpotkuri-hanke

Järjestöasiain neuvottelukunta JANEn jäsen


Yhteistyö opiskelijoiden kanssa avartaa maailmoja

13.8.2018

”Tämä on parasta, mitä olen tähänastisessa elämässäni työrintamalla tehnyt”

”Jos olisimme tunteneet järjestömaailman jo opintojen alkuvaiheessa, olisi valinnat harjoittelujen ja opinnäytetyöaiheiden suhteen saattaneet olla aivan erilaisia.”

”Ei voi muuta sanoa kuin, että aivan mahtava harjoittelupaikka ja työyhteisö, johon harjoittelijatkin otetaan vaivattomasti mukaan.”

Omassa yhdistyksessäni tehdään tiivistä yhteistyötä alueen oppilaitosten kanssa ja muun muassa edellä kuvattua palautetta olemme saaneet opiskelijoilta harjoittelujen ja opintojaksojen päätyttyä. Oppilaitosyhteistyön muotoja ovat esimerkiksi harjoittelut, opinnäytetyöt ja gradut, opintojaksoyhteistyö ja erilaiset yhteiset projektit.  Onpa meillä ollut myös yläkoulun TET-harjoittelijoitakin työelämään tutustumassa. Harjoittelijoita on käytännössä aina, useitakin kerralla ja opinnäytetyöprojekteja jatkuvasti käynnissä.

Opiskelijat ovat tärkeä voimavara yhdistyksille. Opiskelijayhteistyö mahdollistaa monia uusia kokeiluja, jalkautumista ihmisten pariin, ryhmätoimintoja ja tapahtumia, tutkimusten ja selvitysten tekemistä, monenlaisia tuotoksia, esim. oppaita, jotka muuten jäisivät tekemättä.  Yhteistyö opiskelijoiden kanssa antaa paljon ja avartaa maailmoja – puolin ja toisin.

Opiskelijoilla on tuoreita ideoita, intoa ja motivaatiota monenlaiseen tekemiseen ja kokeiluihin. Vastavuoroisesti opiskelijat tutustuvat yhdistyksissä toimiessaan arvokkaaseen kansalaisjärjestöjen maailmaan, lähellä ihmisten arkea tehtävään työhön hyvinvoinnin edistämisessä, osallisuuden ja yhteisöllisyyden tukemisessa.

Yhdistyksillä on tärkeä rooli yhteiskunnassamme ja tämän roolin ja toiminnan tunnetuksi ja näkyväksi tekeminen eri alojen ja oppilaitosten opiskelijoille on tärkeää.  Parhaimmillaan opiskelijat oppivat paikantamaan järjestöjen moninaisen roolin julkisen sektorin rinnalla ja pohtimaan, miten esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa voitaisiin tehdä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa.

Opiskelijayhteistyö vaatii tietenkin myös resursseja: opiskelijoiden perehdytyksestä ja ohjauksesta on huolehdittava, tehtävänantojen on oltava opiskelijoille mielekkäitä ja harjoittelijat on otettava lämpimin sylin työyhteisöissä vastaan. Huolehtimalla näistä asioista painumme harjoittelupaikkoina ja opinnäytetöiden toimeksiantajina myös opiskelijoiden mieleen ja lisäämme näin houkuttelevuutta tulevaisuuden työpaikkoina eri alojen ammattilaisille.

Kannustankin rohkeasti avaamaan yhdistyksen ovet eri alojen opiskelijoille ja kantamaan kukin omalta osaltaan vastuuta siitä, että tulevaisuuden ammattilaiset ja asiantuntijat tunnistaisivat ja tuntisivat järjestöjen moninaisen toiminnan!

 

Anne Pyykkönen
Kehittämispäällikkö, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry

Järjestöasiain neuvottelukunta JANEn jäsen


Pitäkäämme huolta järjestöistämme

15.6.2018

 

Tulen sellaisesta yhteiskunnasta, jossa järjestötoimintaa ei tunneta juuri lainkaan. Siellä perheet ja yhteisöt, toisin sanoen läheiset ihmiset joutuvat kantamaan taakan tilanteissa, jossa meillä Suomessa eri organisaatiot ja järjestöt toimivat ihmisten tukena. Monesti esimerkiksi sairaalahoidon jälkeen ihminen tarvitsee tukea vaikkapa yksinäisyyteen tai selviytymiseen arjestaan. Vertaistuki tai vapaaehtoistoiminta on joskus paras apu ihmiselle ja tätä organisoivat parhaiten järjestöt ja niiden vapaaehtoiset toimijat.

Perustuslaki velvoittaa yhteiskuntaa huolehtimaan jokaisesta, joka on jonkinnäköisen avun tarpeessa. Riippumatta siitä oletko ikäihminen, lapsi, työtön tai sairas, kaikki saavat apua perustuslain nojalla. Julkisilla palveluilla turvataan palvelut elämän eri tilanteissa, mutta arvokkaan tuen ihmisten elämään ja arkeen palvelujen rinnalla antaa järjestötoiminta. Tämän vuoksi voin sanoa, että ilman järjestötoimintaa ei olisi tällaisena tuntemaamme hyvinvointiyhteiskuntaakaan!

Järjestöasiain neuvottelukunta JANE tukee järjestöjen toimintaa Pohjois-Karjalassa. Tiesitkö, että maakunnassamme on yli 3700 erilaista ja erikokoista järjestöä? Monet näistä toimii samanlaisella toimintakentällä tietämättä toisistaan. Me Janelaiset haluamme vahvistaa järjestöjen yhteistyötä ja saada yhdessä enemmän aikaiseksi.

Järjestöt toimivat siellä missä ihmiset ovat ja tämän vuoksi me pyrimme tukemaan myös paikallisesti toimivia järjestöjä. Yksi ratkaisu tähän on paikalliset Järjestöasiain neuvottelukunnat, eli paikallis-JANEt, joita on jo olemassa Outokummussa, Rääkkylässä, Pyhäselässä ja Heinävedellä. Pyrimme tukemaan myös muita kuntia, joilla on halua perustaa oma paikallinen JANE.

Järjestöjen rooli on erittäin tärkeä ja korvaamaton yhteiskunnassamme. Pitäkäämme hyvää huolta järjestöistämme, koska ne ja niiden vapaaehtoiset pitävät erittäin hyvää huolta meistä maakunnan asukkaista, kun me olemme sen avun ja tuen tarpeessa! Muistakaamme tämä myös silloin, kun menemme seuraavan kerran äänestämään päättäjistämme.

Ali Giray
Puheenjohtaja
Järjestöasiain neuvottelukunta JANE

 


 

Työtä jolla on merkitystä 

31.5.2018           

Istun junassa matkalla kotiin Joensuuhun järjestömme toiminnanjohtajapäiviltä Helsingistä. Pohdimme kollegoidemme kanssa työmme vaikuttavuutta ja sen mittaamista. Ja vaihdoimme myös muutaman ajatuksen tärkeistä vaikuttamistyön teemoista, kuten lapsiperheiden tukemisesta.

Maakunta- ja soteuudistuskeskustelu käy nyt kuumimmillaan. Henkeä pidätellään niin uudistusten rakentajien kuin vastustajienkin joukoissa, ja ratkaisevat päätöksentekohetket ovat nyt eduskunnassa käsillä. Pohjois-Karjalassa uudistusta on rakennettu yksissä tuumin etupainotteisesti. Järjestöt ovat olleet mukana vaikuttamassa tulevan maakunnan rakentamiseen. Järjestöasiain neuvottelukunta (Jane) on yksi maakuntauudistuksen muutosfoorumeista, ja Janella on edustajat myös muissa muutosfoorumeissa.

Miksi on niin tärkeää, että järjestöt ovat uutta hallinto- tai sotetuotantomallia rakentamassa? Siksi, että ilman kolmannen sektorin toimintaa tämä yhteiskuntamme ei vain toimisi. Ei vain toimisi. Hyvin moni yhdistys tuo omalla yleishyödyllisellä toiminnallaan ihmisille merkityksellisiä, elämää rikastuttavia yhteisöllisiä tekemisen ja toimimisen paikkoja. Moni virkeä yhdistys pystyy omalla ammatillisella osaamisellaan tuottamaan myös palveluja aidosti markkinatalouden ehdoilla, kilpailuilla markkinoilla. Sen vuoksi järjestöjen toimintaedellytyksistä tulee pitää huolta myös tulevissa hallinto- ja palvelumalleissa.

Juna alkaa lähestyä Joensuuta. Millainen Joensuu olisi sinun mielestäsi esimerkiksi ilman Marttakahviota, Kansalaistaloa, Ilosaarirockia, Taitokorttelia ja Perheentaloa?

 

Katja Kolehmainen
toiminnanjohtaja, Pohjois-Karjalan Martat ry

Järjestöasian neuvottelukunta JANEn jäsen


Muokattu viimeksi: 08.11.2019